Musiikki on kiinnostanut minua aina, mutta sen tuottaminen on jäänyt hieman taka-alalle. Muistan monien lapsuudenystävieni käyneen piano- ja viulutunneilla, kun itse rämmin metsässä rakentamassa patoja. Ulkoleikit kiinnostivat enemmän kuin musiikkiopiston kesäkurssit ja siistit vaatteet. Lukion pakollisella musiikinkurssilla kiinnostuin kitaransoitosta, mutta takaraivossa kummitteli väitös siitä, etten voisi koskaan saavuttaa samaa tasoa kuin suurin osa muista muusikoista, sillä enhän ollut aloittanut harrastusta jo varhaislapsuudessa. Musiikinopettajani kuitenkin kannusti minua harjoittelemaan ja ehdotti kitaran ostamista eräältä paikalliselta musiikikaupan omistajalta. Tällä oli takahuone pullollaan vanhoja, mutta suhteellisen hyväkuntoisia, kitaroita, joita kukaan ei huolinut omakseen. Sain kitaran muutamalla kympillä. Löysin pian muutamia hyviä opetusvideoita Youtubesta. Aloitin hakemalla suosikkikappaleitani ja opettelin niiden soittamista – ensimmäinen oppimani riffi olikin ikisuosikkini U2:n ’With or without you’. Sointujen kanssa sain tapella hetken nakkisormieni takia – tuntui, ettei käteni millään vääntynyt vaadittuihin asentoihin!

Opetusvideoita Youtubesta

Youtubesta löytyvät opetusvideot ovat auttaneet minua harrastukseni parissa ehkä eniten. Löysin nopeasti kanavan, jonka perustajalla oli hyvin samankaltainen musiikkimaku kanssani, joten suosikkikappaleitani ei tarvinnut etsiä kaukaa. Saatoin herätä jopa muutamia tunteja ennen kouluun lähtöä – joka oli muuten erittäin harvinaista – ja vain harjoitella. Koulusta päästyäni tuskin muistin syödä, kun rynnistin jo innoissani tietokoneen äärelle kitara sylissäni. Kehityin muutamassa kuukaudessa todella paljon. Tajusin oppivani parhaiten silloin, kun voin nopeuttaa ja tauottaa videota haluamani mukaan. Vaikka musiikinopettajani olikin todella taitava ja mukava, oppimistapani ei sopinut yhteen hänen opetusmetodien kanssa. Olin löytänyt hyvän kanavan, jonka perustajalla oli miellyttävä ääni ja yksinkertainen tapa selittää. Ja musiikkimakumme sopivat yhteen! Se oli lukioikäiselle minulle erittäin harvinaista; kuka muu muka vielä 2000-luvulla kuuntelisi rockia? Siksi kannustankin kaikkia tutustumaan omien oppimistapojen lisäksi myös Youtuben ihmeelliseen maailmaan.

Kitara mukana kaikkialla

Vuosi uuden harrastuksen aloittamisen jälkeen soitin jo lähes kaikkea ongelmitta. Vaikeimmat soolot eivät ehkä vielä luonnistuneet, mutta soinnut, sointuvaihdot ja yleisesti sävelkorvani olivat kehittyneet paljon. Kitara kulkeutui mukanani kaikkialle – olin se, joka soitti musiikkia illanistujaisissa, koulun jälkeen puistossa ja tietenkin myös koulun bändissä. Aloimme kokoontua pienellä kaveriporukalla joka torstai-ilta koulun lähettyvillä olevaan puistoon, ja minä soitin kitaraa ja ystäväni lauloivat. Soittamisharrastuksen aloittaessani tajusin, kuinka hyvä muisti minulla olikaan. Muistin monia kappaleita ulkoa vain muutaman opettelukerran jälkeen! Kitaransoitto siis todella avasi minulle aivan uuden näkökulman itsestäni. Yritimme kovasti muutaman ystävän kanssa perustaa omaa bändiä, mutta teini-iän muut aatokset veivät mennessään. Kitara kuitenkin pysyi ja pysyy edelleen rinnallani. Vielä näin 5 vuotta myöhemminkin palaan aina silloin tällöin opetusvideoiden pariin ja muistutan itseäni soittamisen perusteista. Suosittelen siis lämpimästi kaikkia aloittelijoita ja konkareita tutustumaan Youtubeen – opettajina tai opiskelijoina.