Olen nuori yliopisto-opiskelija, joka hiljattain päätti aloittaa blogin kirjoittamisen! Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta blogimaailma on minulle vielä kovin uusi asia. Ajattelin aina, ettei elämäni ole niin mielenkiintoista, että joku jaksaisi lukea siitä. Pohdin asiaa kuitenkin hieman laajemmin, ja tajusin itsekin kaivanneeni samaistumisen kohteita hieman nuoremmalla iällä. Yläasteella minusta tuntui, kuin olisin yksin lempiasioideni kanssa. Jos olisin löytänyt samankaltaisen ihmisen kuin mitä itse olin, olisin ollut ikionnellinen.

Kaikki nuoret tarvitsevat ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa jakaa asioita ja jotka ymmärtävät. Toisille se on helpompaa; jos tykkää samoista asioista kuin puolet koulun nuorista, sosialisoituminen on helppoa, ja kaveriporukka löytyy nopeasti. Jos on niin kuin minä, eli kiinnostunut enemmän rock-musiikista kuin listaykkösistä ja lautapeleistä enemmän kuin jalkapallosta, sosiaaliset kontaktit saattavat jäädä vähän suppeammiksi. Löysin kyllä nopeasti internetin ihmeellisen maailman ja yhteisöjä, joissa minunkin mielenkiinnon kohteita arvostettiin, mutta he asuivat Suomen rajojen ulkopuolella.

Nettikasino-harrastukseni

Kuten jo ohimennen mainitsinkin, lautapelit ovat kiinnostaneet minua aina. Pelasimme ystävieni kanssa joka ilta pihamme kerhohuoneella, joskus jopa lyöden vetoa voittajasta. Innostus lautapeleihin hiipui, kun sain ensimmäisen kerran kokeilla pelikoneita ostoskeskuksissa. Ihastuin ideaan täysin, ja olenkin siitä lähtien pelannut erilaisia kolikko-, kortti- ja kasinopelejä. Koska opiskelen täysipäiväisesti, kivijalkakasinolle lähteminen olisi kovin uuvuttavaa. Niinpä vietän vapaailtani nettikasinoilla! Nettikasinot ovat oiva valinta kaikille, elämäntilanteesta riippumatta. Niistä hyötyvät etenkin introvertit, jotka kuitenkin haluaisivat kokeilla pelaamista.

Minä ja musiikki

Kuuntelin aina paljon musiikkia. Saatoin rymistellä kuulokkeet korvilla pitkin metsiä, rakentaa majoja ja patoja. Muut kaverit kävivät piano- ja viulutunneilla, eli siinä mielessä olin hieman ulkopuolinen. Yläasteella olin paljon yksin. Olin hieman outo, sillä muita nuoria ei rock-musiikki kiinnostanut. Olisin halunnut aloittaa kitaran soittamisen, mutta koin sen vaikeaksi haasteeksi aikaisemman kokemuksen puutteen takia. Lukiossa musiikinopettajani kuitenkin kannusti minua harjoittelemaan ja ostamaan kitaran. Tästä elämänvaiheesta kerronkin toisessa postauksessa hieman tarkemmin!

Muutaman vuoden päästä minä…

Olen toivottavasti valmistunut opinnoistani, soitan edelleen kitaraa (toivottavasti tätäkin paremmalla menestyksellä), olen löytänyt uusia nettikasinoita ja pelejä, ja kirjoitan vielä tätä blogia. Toivon, että kirjoittaminen pysyy elämässäni pitkään. Se on tapa käsitellä omaa elämäänsä ja päässä vellovia ajatuksia sekä tietenkin auttaa muita ihmisiä. Niin kuin aluksi jo sanoinkin, haluan toimia samaistumisen kohteena nuorille. Kaipasin itse samankaltaisia ihmisiä elämääni, ja sainkin niitä, mutta he asuivat kovin kaukana. Toivottavasti nähdään tulevissa postauksissa!